Koulukiusaaminen on ongelma, joka tarvitsee kiireellistä huomiota

Koulukiusaaminen on vakava ongelma, joka vaikuttaa monen lapsen ja nuoren elämään päivittäin. Se on ilmiö, joka ei ainoastaan loukkaa yksilön itsetuntoa ja henkistä hyvinvointia, vaan voi myös vaikuttaa merkitsevästi oppimismotivaatioon ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Kiusaaminen voi ilmetä monin tavoin: fyysisenä väkivaltana, sanallisena väkivaltana, sosiaalisena eristämisenä tai vaikka somekiusaamisena. Tärkeää onkin ymmärtää, että kaikki nämä muodot ovat yhtä tuhoisia ja että kiusaaminen on aina vakava asia, joka tarvitsee tehokkaita toimenpiteitä.

Koulujen ja opettajien on otettava kiusaaminen vakavasti ja toimittava nopeasti, kun kiusaamista tulee ilmi. On tärkeää luoda kouluympäristö, jossa kaikki oppilaat tuntevat olevansa turvassa ja että heitä arvostetaan. Tämä edellyttää avointa keskustelua ja tehokkaita kiusaamista ehkäiseviä käytäntöjä.

Vanhempien rooli on myös keskeinen. Heidän on seurattava lastensa käytöstä, kuunneltava heitä ja tarjottavat tukea, jos lapsi kokee kiusaamista. Yhteistyö vanhempien, koulun henkilökunnan ja oppilaiden kesken on ratkaisevaa kiusaamisen ehkäisemisessä ja käsittelemisessä.

Kiusaamisen vastustaminen vaatii meiltä kaikilta toimia. On tärkeää opettaa lapsille ja nuorille empatiaa, kunnioitusta ja yhteisöllisyyttä. Meidän on luotava kulttuuri, jossa kiusaaminen ei ole hyväksyttävää. Meidän on luotava kulttuuri, jossa jokainen oppilas voi kasvaa ja kehittyä ilman pelkoa ja häpeää.

Koulukiusaaminen on asia, jota emme voi enää sivuuttaa. Siitä on tullut niin iso ongelma, että voitaisiinkin puhua jopa kouluväkivallasta. Nyt onkin aika toimia, jotta voimme taata kaikille lapsille ja nuorille turvallisen oppimisympäristön. Yhteistyöllä, avoimuudella ja sitoutumisella voimme tehdä kouluista ja oppilaitoksista paikan, jossa kaikilla on mahdollisuus kukoistaa.

Koko kylä kasvattaa

Olinpas tässä eräänä iltana linja-autopysäkillä Kempeleen keskustassa ja huomasin, kuinka takanani olevalla pyörätiellä pari nuorta poikaa jutteli keskenään. Toinen pojista otti repustaan sipsipussin, tyhjensi sen sisällön maahan ja nakkasi sitten roskan perään. Minä siinä hetken tarkkailtuani tilannetta menin poikien luo, otin pussiroskan maasta ja sanoin ystävällisesti, että sinulta vissiin putosi tämä roska, saanko viedä sen roskiin. Poika vastasi, että joo saat.

Toiminko oikein? Olisiko minun pitänyt kohauttaa tilanteelle olkapäitäni ja olla puuttumatta asiaan? Vai sainko käydä hakemassa roskan pois? Vierelläni oleva tyttäreni oli sitä mieltä, että äiti käyttäytyi nolosti ja olisi pitänyt olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sanonta ”Koko kylä kasvattaa” juontaa juurensa afrikkalaiseen sanontaan, jonka mukaan lapsen kasvattaminen on koko yhteisön asia. Ajatus siitä, että kasvatus ei ole vain vanhempien, vaan myös muun yhteisön vastuulla, on kasvattanut suosiotaan myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Lapsen kasvattamiseen osallistuvat koko yhteisön jäsenet, kuten naapurit, sukulaiset, opettajat ja muut aikuiset. Tämä lähestymistapa korostaa, että lapsi kasvaa ja kehittyy osana yhteisöä, jossa ympäröivät ihmiset tukevat ja ohjaavat häntä monin eri tavoin. Yhteisöllinen kasvatusajattelu voi näkyä arjessa esimerkiksi tukiverkostoina, joissa perheet saavat apua ja tukea kasvatukseen, arjen haasteisiin ja turvallisen kasvuympäristön luomiseen.

Mitä hyötyä sitten on tällaisesta yhteisöllisestä kasvatuksesta? Kun lapsi kasvaa ympäristössä, jossa useat aikuiset välittävät ja kantavat vastuuta, hän kokee ympäristönsä turvallisena ja vakaana. On tutkittu, että tällainen turvallisuuden tunne voi vähentää stressiä ja lisätä lapsen luottamusta omaan yhteisöönsä sekä ihmisiin yleensä.

Toiseksi perheet hyötyvät yhteisöllisestä kasvatuksesta. Perheiden ei tarvitse selviytyä kasvatustehtävästään yksin. Läheiset, ystävät ja muut yhteisön jäsenet voivat jakaa vastuita ja tarjota apua arjen haasteissa, kuten lastenhoidossa, harrastuksiin kuljettamisessa tai kriisitilanteissa. Tämä helpottaa perheiden arkea ja antaa vanhemmille mahdollisuuden hengähtää.

Kolmanneksi yhteisön tuella kasvatettujen lasten sosiaaliset taidot kehittyvät. He oppivat kohtaamaan erilaisia ihmisiä, erilaisia arvoja ja erilaisia näkökulmia. Tämä vahvistaa heidän sosiaalisia taitojaan ja kehittää empatiakykyä, koska he oppivat ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta sekä toiminaan osana isompaa yhteisöä.

Koko kylä kasvattaa -ajattelussa lapsi saa elämäänsä monia erilaisia roolimalleja. Vanhempien lisäksi siis myös muut aikuiset voivat olla lapselle esikuvia auttaen lasta kehittämään omaa identiteettiään ja oppimaan erilaisia taitoja. Tämä voi olla erityisen arvokasta nuorille, jotka etsivät omaa paikkaansa ja suuntaa elämäänsä. Lapsi tarvitsee turvallisia aikuisia paitsi kotona myös muualla – päiväkodissa, koulussa, harrastuksissa ja naapurustossa. Kun eri sukupolvet ovat tekemisissä keskenään, lapsi saa monipuolista tukea ja oppii elämän eri taitoja. Yhteisöllisyys ei tarkoita toisten asioihin puuttumista, vaan myönteistä välittämistä ja esimerkin näyttämistä. Kun tervehdimme nuoria, kunnioitamme toisiamme ja tarjoamme apuamme, luomme ympäristön, jossa jokainen lapsi voi kasvaa turvallisesti.

Nyky-yhteiskunnassa voimme vahvistaa yhteisöllistä kasvatusta monin tavoin. Koulujen ja harrastusryhmien kannattaa tehdä yhteistyötä paikallisten yritysten ja yhdistysten kanssa. Naapurustossa voimme järjestää yhteisiä tapahtumia, joissa eri-ikäiset kohtaavat. Lisäksi jokainen meistä voi miettiä, miten voisi omassa arjessaan olla tukena lapsille ja nuorille – olipa se sitten kannustava sana koulumatkalla, yhteinen pelihetki pihalla tai vanhemmuuden tukeminen vaikka vain kuuntelemalla.

Lapsen kasvatus ei ole vain perheen tehtävä. Kun koko kylä kasvattaa, lapset ja nuoret kokevat kuuluvansa yhteisöön, joka välittää ja tukee heitä. Tämä on sijoitus tulevaisuuteen, josta hyötyvät niin yksilöt kuin koko yhteiskunta. Minä aionkin myös tulevaisuudessa ystävällisesti huomauttaa näkemästäni roskasta roskaajalle. Tai jotain muuta vastaavaa. Toivon että sinäkin teet niin. Pidetään yhdessä lapsistamme ja nuoristamme huolta.